Monet sote-alan ammattilaiset ovat kysyneet minulta neuvoa kaatuneen avustamiseen. Se on heille raskas työtehtävä, jos avustettava on kookas, ns. jalaton tai muutoin vain heikkovoimainen. Etenkin, jos kaikki nämä yhdistyvät yhdessä ja samassa tapauksessa. Neuvoksi odotetaan taikatemppua, jolla saadaan toimintarajoitteiset näppärästi yhden tai kahden hoitajan voimin lattialta ylös.

Valitettavasti en pysty antamaan taikasanaa enkä tekemään hatunkääntötemppua. Voin vain tarjota erilaisia ratkaisuja, ns. temppupankkia, joita kokeilemalla sote-alan ammattilainen voi ratkaista tilanteen parhaalla mahdollisella tavalla.

Temppupankin erilaisia vaihtoehtoja kirjoitin jo aiemmassa blogissani Kaatuneen avustaminen kansalaistaidoksi. Kukin avustusvaihtoehto vaatii harjoittelua ja toistoa, jotta ne ovat sovellettavissa vaihtelevissa olosuhteissa, ympäristöissä tai erilaisten potilaiden / toimintarajoitteisten asiakkaiden kanssa. Perusperiaatteet toimivat, kun niitä osaa soveltaa.

Tärkein ohjeeni ja taikasanani tilanteessa on:

Kartoita tilanne, hälytä apua, käytä apuvälineitä ja vältä lisäriskit.

Kaikkien muiden paitsi apuvälineiden osalta ohjeeni on kuin ensiapuoppaan tietolaatikosta.

Apuvälineiden käyttökehoituksen kohdalla hoitajat saattavat tokaista:

Tarvitsen neuvoa, sillä apuvälineitä ei ole käytettävissä. Kyllä avustaminen nostimella onnistuisi, mutta sellaista ei ole käytettävissä, kun sellaista ei ole.

Tähän mieleni tekisi vasta:

Miten niin ei ole? Miten tämä on mahdollista? Elämme Suomessa, hyvinvointivaltiossa, jossa yksinkertaisten asioiden tulisi olla kunnossa, sillä onhan tämä asia laissakin määritelty.

Nielaisen ihmetykseni, siellä tiedän asia olevan joissakin sote-alan työpaikoilla lainvastaista ja hoitajien kertoman mukaista. Esimerkiksi kotihoidon toimipisteissä ja yksiköissä on kaatuneiden avustamiseen tarkoitettuja apuvälineitä aivan liian vähän, jos lainkaan. Siksipä onkin hyvä kerrata lain velvoitteet asiaan liittyen.

Kaatuneen avustamisessa tulisi aina käyttää mekaanista apuvälinettä, kuten nostinta, jos sellainen työpaikalta löytyy. Jos sellaista ei ole, niin työnantajan velvollisuuksiin kuuluu mekaanisen noston ja siirron apuvälineen hankkiminen. Työnantajan on huolehdittava, ettei henkilönostoista aiheudu vaaraa nostettavalle tai nostoon osallistuvien turvallisuudelle tai terveydelle (Työturvallisuuslaki 738 / 2002, 42 §).

Työturvallisuuslaki (738 / 2002) edellyttää työnantajia hankkimaan tarvittavat apuvälineet (15 §), ohjaamaan ja opastamaan työntekijöitä niiden käytössä (14 §),  huolehtimaan työergonomiasta (24 §) sekä vähentämään työn kuormitustekijöitä (25 §). Lisäksi esim. kaatuneen nostoihin ja siirtoihin liittyviä linjauksia on tarkennettu valtioneuvoston päätöksellä (1409 / 1993) työssä tehtävistä nostoista ja siirroista. Päätökseen on mm. kirjattu edellytys mekaanisten nostolaitteiden hankkimisesta, jotta työntekijöiden selän vahingoittumisen vaaroilta voidaan välttyä.

Työturvallisuuslaki velvoittaa myös työntekijöitä:

• huolehtimaan omasta ja muiden työntekijöiden terveellisyydestä ja turvallisuudesta (18 §)
• noudattamaan työantajan antamia ohjeita (18 §) ja
• ilmoittamaan havaituista turvallisuuspuutteista ja -poikkeamista (19 §).

Miksi siis suostua nostamaan ilman apuvälineitä, kun asianmukaiset apuvälineet tulisi olla hankittuna? Asian eteen kannattaa nähdä vaivaa, sillä samalla noudattaa itse työturvallisuuslain velvoitteita ja keventää omaa työtään. Työvälineiden tulee olla kunnossa, jotta sote-alan ammattialiset voivat tehdä potilas- ja työturvallista työtä.

Hullu paljon töitä tekee, fiksu pääsee vähemmällä -sanonta pätee tässäkin asiassa!