Koulutuksissani joudun ajoittain oikaisemaan oman ammattiryhmäni eli fysioterapeuttien tekemisiä ja sanomisia. Niissä tilanteissa totean, että minulla on vielä paljon koulutettavaa ja annettavaa kaikille sote-alan ammattiryhmille.

Fysioterapeutit ovat ammattilaisia asiakkaan liikkumisen ohjauksessa. Saamme tai ainakin meidän tulisi saada jo peruskoulutuksessa hyvät valmiudet toisen ihmisen liikkumisen ja siirtymisen ohjaukseen. Olemme myös ergonomian asiantuntijoita, jolloin omat työasentomme ja kehomme hallinnan tulisi olla kunnossa.

Käytäntö on kuitenkin vaihtelevaa. Englantilaisissa työasentotutkimuksessa todettiin, että fysioterapeutit työskentelevät kaikkein riskialtteimmissa työasennoissa muihin sote-alan ammattiryhmiin verrattuna. Fysioterapeuteilla on tietoa työasentojen ja kehon hallinnan parantamisesta. Se on asia erikseen, käytämmekö tietoamme hyödyksemme.

Kukin fysioterapeutti valitkoon itse, kuinka tietoaan omassa elämässään käyttää. Ammatillisessa ohjaustilanteessa tiedon käytön tulisi tapahtua ammattimaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Monesti huomaankin, että fysioterapeutit ovat katsoneet asiaa liian kapeasti pelkästään asiakasnäkökulmasta.

Avustustilanteissa asiakasnäkökulma ei ole ainoa tarkastelukulma. Toimintarajoitteisen henkilön avustustilanteissa on henkilöitä kaksi tai enemmän. Tällöin tilannetta tulee tarkastella kaikkien osapuolten näkökulmasta ja pyrkiä ratkaisemaan avustustilanne siten, että se on kaikille osapuolille terveellinen ja turvallinen.

Koulutuksessa hoitaja kertoi olkapäänsä kipeytyneen asiakasta sängystä pyörätuoliin siirrettäessä ns. matalasiirtona. Hän näytti siirtotekniikkansa, jonka fysioterapeutti oli hänelle ohjannut. Videolla on nähtävänä ohjattu siirtotekniikka, jonka hoitaja suorittaa oikeaoppisesti. Valittu tekniikka onkin sitten kyseenalainen!

Asiakkaan siirto sängystä pyörätuoliin matalasiirtona ilman apuvälineitä.

Videolla olevan tekniikan käyttö ei ole suositeltavaa, sillä se on riskialtis avustajalle, koska avustajan oikea käsi on huonossa lähtöasennossa (olkanivel sisäkierrossa) ja voiman tuotto on vaikeutunut. Tämän vuoksi hoitajan olkapää oli kipeytynyt. Lisäksi avustajan selkä on kumarassa siirron aikana. Avustettavalle tekniikka on epämiellyttävä, koska hän ei saa tasapainotukea ja hän joutuu tukeutumaan ”tyhjän päälle” sängyn reunaan / laitaan siirtymävaiheen aikana, jolloin reuna voi painaa ikävästi takapuoleen.

Koulutuksessa korjasimme hoitajan työasentoa ja haimme apuvälineratkaisuja, joiden avulla hän voisi vähentää olkanivelen kuormitusta. Asiakkaan liikkumisen kannalta tekniikka pysyi samana kuin lähtötilanteessa, mutta hoitajan työasentojen kannalta tilanne muuttui oleellisesti. Lisäksi asiakaan tasapaino parantui tuoliin tukeutumisesta ja liukulevy teki siirron miellyttävämmäksi.

Valittu tekniikka näytti tältä:

Asiakkaan siirto sängystä pyörätuoliin matalasiirtona liukulautaa ja siirtovyötä hyödyntäen.

Siirtotekniikan vaihto tuntui hoitajan olkapäässä välittömästi.

Apuvälineitä käyttäen olkapääni ei kipeydy siirrossa lainkaan.

Tilanne osoitti sen, että avustustilanteissa tulee huomioida sekä avustettavan että avustajan terveys. Ergonomisilla ratkaisuilla pystymme tukemaan molempien terveyttä ja ennaltaehkäisemään tuki- ja liikuntaelinvaivojen muodostuminen.

Olkoon tämä esimerkki muistutuksena fysioterapeuteilla, että emme voi pelkästään tarkastella asiaa asiakasnäkökulmasta vaan meidän tulee myös huomioida avustettavan terveys ja turvallisuus. Onneksi nämä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan toisiaan täydentäviä.

Hyvä ammattilainen huomioi tilanteet kokonaisvaltaisesti!

Lisätietoa asiasta saat Ergokortti – terveenä työssäTM koulutuksista!