Vanhuspalvelulakiin vuonna 2020 tehtyjen muutosten vuoksi kaikkien hyvinvointialueiden tulee ottaa käyttöön RAI-arviointivälineistö iäkkään henkilön toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioinnissa viimeistään 1.4.2023 (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012). Siksipä monissa yksiköissä on ollut paljon käyttöönottokoulutusta tai keskustelua RAI-menetelmästä.
Vanhuspalveluiden asiakkaiden toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioinnissa käytetty RAI-menetelmä toimii myös Ergokortti – terveenä työssä koulutusten lähtökohtana. Toimintakyvyn arviointi on tärkeää, jotta avustustilanteissa osataan avustaa liikkumisia ja siirtymisiä kuntouttavan ja voimavaralähtöisten työtapojen mukaisesti.
Kävin kouluttamassa Helsingissä vanhustyön ammattilaisille toimintakyvyn arviointia ja arviointiin pohjautuvien avustustekniikoiden toteuttamista ergonomisesti. Osallistujat pitivät käytännönläheisestä lähestymistavasta, jossa arviointitietoa hyödynnettiin välittömästi hoidon päätöksenteossa.
Vanhustyön ammattilaiset kertoivat arviointimenetelmien negatiivisista käyttökokemuksista:
❌ Arviointia tehdään vain arvioinnin vuoksi –> saatua tietoa ei hyödynnetä arjessa,
❌ Arvioidessa on kiirettä –> arviointia ei pysty toteuttamaan luotettavasti,
❌ Arviointimenetelmän käyttökoulutusta ei ole annettu –> arviointimenetelmän käytön tarpeellisuus on jäänyt ymmärrättämättä tai se ei kohtaa arkityön haasteita,
❌ Arviointitehtävä annetaan ylhäältä ohjaten –> arviointi tehdään kiireessä esihenkilöiden vaatimuksesta eikä sen tekemisen miellekkyyttä havaita,
❌ Arviointi tehdään harvoin –> menetelmän käyttö on aina uudelleen opettelua eikä rutiinia tai kokemusta osaamissesta pääse syntymään,
❌ Arviointimenetelmä ei huomioi asiakkaan muuttunutta tilannetta tai toimintakyvyn vaihtelua –> arviointiasteikoista puuttuvat asiakkaalle sopivat vaihtoehdot, jolloin arviointitieto vääristyy.
Koulutuksessa keskustelimme paljon arviointimenetelmistä ja niihin liittyvistä haasteista. Edellä mainitut kokemukset ovat hyvin tyypillisiä monelle vanhustyön ammattilaiselle.
Kun avasimme edellä mainittuja haasteita ja kävimme menetelmiä asiakastapausten kautta läpi, niin koulutuksessa nousi esiin uudenlaisia kokemuksia arviointitiedon hyödyntämisestä:
✔ Voisin kokeilla siirtovyötä tai fleximovea kaikille asiakkaille, jotka tarvitsevat painonkannattelua arkisuoriutumisissa,
✔ Voin hyödyntää työssäni vain yksittäistä arviointikohtaa, jotta pystyn auttamaan asiakkaan esim. hänelle sopivalla avustustekniikalla kiireellisesti WC:hen,
✔ Voin hyödyntää kokonaisvaltaista arviointitulosta kohdistamalla avustusaikaani osittain avustettavien aktivointiin,
✔ Arviointitiedon perusteella voin pyytää kolleegalta ennakoivasti apua raskaimpiin työtehtäviin,
✔ Voin hyödyntää arviointimenetelmän tietoa päivittäin ja ohjata sen avulla avustustilanteiden päätöksentekoa,
✔ Arviointitiedon jatkuva hyödyntäminen auttaa havaitsemaan asiakkaan muuttuneen tilanteen ja muuttamaan myös omaa avustustoimintaa kyseiseen hetkeen sopivaksi ja
✔ Pystyn informoimaan nopeammin ja selkeämmin kollegalle asiakkaan tilanteesta.
Lopuksi olimme kaikkia ihan 🔥, kuinka voimme hyödyntää arviointitietoa jatkuvasti ja huomasimme, kuinka se auttaa työn tuloksellisuudessa ja toiminnan ohjauksessa.
Mieleenpainuvin kommentti tuli yhdeltä pitkään alalla toimineelta lähihoitajalta: ”Tässähän ihan innostuu työstään!”
Koulutustiedon tiivistimme lopuksi yhdelle koulutusdialle, jotta päivän anti muistuisi myöhemminkin mieliimme!
