Ihmismieli käyttäytyy monesti irrationaalisesti. Olemme kuin pikkulapset: elämme hetkessä ja toimimme hetken mielijohteesta. Lifecoach-oppejen mukaan tämä olisi suotavaa, jotta ihmiset olisivat onnellisia. En kiistä tätä. Totean vain, että kaikissa tilanteissa hetkessä eläminen ei toimi.
Monissa päivittäisessä toiminnassa on hyvä tiedostaa syy- ja seuraussuhteita. Ennakoida tilanteita, jotta lisäharmeilta vältytään.
Ergonomia lähtee ennakoinnista. Hyvällä suunnittelulla ja ennakoinnilla päästään ergonomisiin tavoitteisiin, kuten työterveyteen ja –turvallisuuteen sekä työn tuottavuuteen.
Toisen henkilön avustamisessa on myös kyse ennakoinnista. Avustajalla on hyvä olla kokonaisnäkemys, ketä avustetaan, miten, miksi ja minne. Ilman näiden perusasioiden selvittämistä homma on kuin kuuromykän ramman laulullisen tanssiesityksen videoimista sokeille.
Hyvä avustaja oivaltaa, että avustettava on avainhenkilö kertomaan, kuinka häntä tulisi avustaa. Hyvällä vuorovaikutuksella ja molemmin puolisella arvostuksella päästään haluttuun, yhteisesti sovittuun lopputulokseen. Avustustilanne tulisikin nähdä sateenkaarimaisena ”tilannekaarena”.
Nousevassa kaaressa on ennakkovalmistelut, kuten apuvälineiden hakeminen ja valmiuskuntoon asettaminen sekä avustettavan lähtöasennon varmistaminen. Kaaren korkein ja kriittisin kohta on se, jossa tarvitaan voimaa liikkeen aikaan saamiseksi. Laskevassa kaaressa jarrutellaan, jotta liike pysähtyy ja huolehditaan avustettavan optimaalisesta loppuasennosta.
Useasti hoitajat ovat kertoneet, etteivät viitsi käyttää apuvälineitä, koska se on:
- hankalaa tai,
- niitä ei ole saatavilla.
Ymmärrän heitä hyvin. Rötkötän usein itsekin sohvalla epäergonomisessa työasennossa kannettavani kanssa. Laiskuuttani en siirry sähkösäätöisen työpöydän ääreen. Sohvalla työskentelyn jälkeen niskaa tai selkää kolottaa, mutta asiasta en kehtaa valittaa. Syypää löytyy peiliin vilkaisemalla.
Monesti käytön hankaluus voi olla kiinni osaamisesta tai tiedon puutteesta. Näihin pystytään onneksi vaikuttamaan. Osoitan sen alla olevan esimerkin avulla.
Avustajat ovat kertoneet, että siirtovöitä on jätetty käyttämättä, koska ne eivät kiristy tarpeeksi lantiolle. Löysä vyö liikkuu eikä anna vaadittavaa tukea.
Ergonomiavinkkinä onkin, että vyö kannattaa pukea avustettavalle jo esim. makuuasennossa (Kts. otsikon kuva). Kiristettäessä vyön päiden tulisi olla ristissä. Tällöin vyö on helposti kiristettävissä lantion kohdalle kuin napakaksi kureliiviksi. Tämän siirtovyökorsetin käyttö on väliaikaista ja vähäistä verrattuna 1500-luvun pukeutumismuodin ampiaisvartaloihin. Siinä vertailukohdetta kiristyksen vastustajille!
Henkilön avustaminen makuulta seisomaan ja siitä kävelemään onnistuu sujuvasti, kun siirtovyö on puettu ennakoivasti. Kiristysohjeen myötä moni avustaja onkin todennut, että onpa helppokäyttöistä. Aiemmin he ovat yrittäneet saada vyön istuma-asennossa lantion kohdalle, siinä onnistumatta.
Oivalluksen ja ennakoinnin myötä siirtovyön käyttö on helpottunut. Nyt apuväline toimii, kuten sen pitääkin. Hyvästi järjettömät epäloogisuudet avustustilanteessa! Nyt sateenkaarimainen avustustilanne onnistuu ilman säröjä.
Kuva: Pasi Leino, ©Ergomentor